Paino ei putoa. tissit on ihan megalomaaniset. jotain kiinteytymistä vatsan seudulla on tapahtunu, tai sitten rinnat jatkaa kasvuaan. nimittäin tissit näyttää entistä isommilta.

Ihan kamalaa, mä en jaksa odottaa että mä pääsen siihen leikkaukseen. Ois niin fantastista pukea päälle uusia istuvia vaatteita, eikä yrittää verhota tätä ruhoa johonki sirkustelttakaapuihin. ÄÄÄÄÄHHHH! Niin älyttömän masentavan hidasta hommaa! Pitäs olla tietty onnellinen, ettei paino sentään NOUSE vaan en jaksa.

Marisemista tämäkin kirjoitus... ihania ja tehokkaita vinkkejä otan vastaan lämmöllä.

Joulun mässyjä kauhulla odottaen palailen kirjoituksiin kunhan saan aikaiseksi ja on aikaa enempi. Tämä olkoon tämmönen lyhyt väliaikatieto...

Kiitos lääkelaitokselle Allista ja Taivaan Iskälle kans, ihan varmuuden vuoksi, vaikkakin epäilen hänen yhteistyötään tällä saralla...

Olipa ihan hirveä YÖ nyt ma-ti välinen. Istuin Wessassa pöntöllä ja meinasin kuolla. No kuka ihme käski syödä puoli litraa (jännitys tiivistyy....mitähän se on nyt syönyt...) Creme de mascarpone- JÄÄTELÖÄ. Siinähän on silleen kopsakasti reilu puolet ehtaa RASVAA. Ja kun mä olin syöny päivälliseks palan pitsaa, vähärasvaista itse tekemää, jossa kuitenki öljyä, niin arvaatte...hyi helevata. Nyt ei sitten tee mieli jäätelöä...Piti ilmeisesti näin tän asian mennä, että pääsen jäätelöaineriippuvuudestani eroon...paskahalvauksen kautta. Olipa sitten mukava monta tuntia valvottuani kipeänä sängyssä ja pöntöllä aamulla nousta "pirteänä" ja toooosi freesinä töihin

No, oppia ikä kaikki vai miten se menee...

Huomenna vois käydä kävelyllä...mutta nyt hiivin höyhensaarelle, vaikka vielä kuulunkin painoni puolesta raskassarjalaisten saarelle.

Hyvää yötä!

Vatsa on ollu kipeä ja turvoksissa päivänä muutamana, kun on syönyt jotain rasvaista- esim. vaikka jäätelöä  mutta paino on tippunut mukavasti ja kasvoista näkee- ainakin omasta mielestä- että "rouvalla" paino tippuu! iloinen asia! Sitä enempi mä odotan todella avioeroa näistä utareistani, mitä enempi paino putoo. Huomenna on punnituspäivä, kerron sitten mikä on tilanne. Joku päivä pitäis toisaan saada niitä tissikuviakin tänne esille

Miehen kans menne ihan ok, olen kuulosteluasemissa naisasioissa- epäilen, mutten uskalla ääneen sanoa mitään...ja sitten taas jokin ääni kallon sisällä vihjailee, että oma mielenterveys pitäs tutkia, ettei tää nyt ole jotain sairaalloista mustasukkaisuutta...en tiedä, aika näyttää, sillä tottahan se on, että ei ole salaisuutta, joka ei tule julki jokin päivä. Rakasteltu ollaan kyllä paljon enempi ku ennen, monta kertaa viikossa,jopa pari kertaa päivässä...sekin herätti kysymyksiä, mutta enpäs viittiny puhua mitään ... NAUTIN VAAN!!!!Hehe!!!!

Huomenna lisää taas tätä osastoa. Milloinhan saan sen oman läppärin ostettua, että olisi helpompi blogittaakin. Jospa se JOULUPUKKELI sen toisi...

kilttihän minä olen tietty ollu

Hyvää yötä molemmille lukijoilleni ja ollaan näkösällä painolukemien kans huomenissa!

Viimeeksi kun söin niitä xenicaleja, rasvaisen ruuan jälkeen vatsa oli kipeä ja sen jälkeen sainkin istua pöntöllä ihan "toden perrään". Ällöä rasvalitkua tuli ihan...no joo, en viitsi kertoa... mutta ei se mukavaa ollu! Siksi kai vaihdoin rasvaisimmat ruuat yms. pois ja vatsa täytyi kevyillä raikkailla ruuilla. Toimivat ainaki mulla siis.

Eli tämmöistä tänne tällä kertaa. Täytyy yrittää päivitellä blogia vähän useammin tässä, kun saan itseni ruotuun ja painonpudotuksen todella käyntiin. Ei tässä olekaan tullut kuin vasta puoli vuotta sitä harjoitellessa NOLOA!!! Mutta nyt on apukonsteja vahvan motivaation lisäksi, joten pidetään myös peukut pystyssä!!!

PST- elokuva menossa, tulin väkisin koneelle blogeilemaan etten sorru jäätelöön. Ostin tänään itseäni kiusaten suklaakastiketta ja mansikkajäätelöä...en voi sitä syödä, paskoisin kuitenki sänkyyn ja sitten oisin taas kyllä yh-äiti

Löysin lattialta paperilapun, jossa oli naisen käsialalla kirjoitettu kaksi puhelinnumeroa, toinen numeroista oli "oma" ja toinen "reissu". Kysyin tiedustelusta, toinen oli salainen ja toinen jonkun naisen. Kysyin mieheltä, että onko lappu tärkeä, hän meni punaiseksi ja alkoi suurinpiirtein änkyttää, ettei lappu ole hänen...jokainen arvaa, mitä täällä on mietitty viime yönä. Omituisesti töissä on alkanu "venähtelemään", eikä semmoisista "venähdyksistä" voi sitten esim. soittaa, vaikka tietää mun odottavan. Että näin meillä.

Paino on pudonnut hitaasti, mutta eniten iloitsen siitä, että näytän taas hieman entistä pienemmältä. Se on mukavaa! Marraskuussa pääsen sinne kurkkupuolen operaatioon, josko sitten loppuisi yöheräämiset ukon tönimisen takia.

Mulla on kamalan pitkät päivät töissä. Mä oon niin väsyny kotona, etten todellakaan jaksa lähteä kaikkien kotihommien jälkeen ulos lenkkeilemään. Ei, ihan toivotonta. Viikonloppuisin lauantai menee siivotessa jne. Sunnuntaina täytyy touhuta lapsen kans, kun ei muuten ehdi ja se harmittaa, kun on niin vähän yhteistä aikaa.

Ollapa kotiäiti. Vaan ei sillä elä eikä elätä.

Jokohan sitä sais ostettua ne Allit ja vaakan kuun lopussa palkkapäivänä=) niin mä vähän suunnittelin. Saa nähdä. Mikäköhän on, kun sitä tulee kotiin töiden jälkeen, niin vois syödä vaikka hevosen, vaikka ei silleen oo nälkä? Ja kamala makeanhimo jyllää?!?!Ihan hirveetä.Sitä kolistelee kaikki kaapit vuoron perään vaikka kolmeenkin kertaan, josko löytys ees jotain- vaikka levy suklaata...onneks ei löydy, kuinkahan  valtava mä olisinkaan jos himoissani ahmisin vielä joka pv suklaalevyn töiden jälkeen...HUH...

Mua on vaivannut tänään koti-ikävä. Ihan outoa. Mä mietin, että mitä hemmetin järkeä on kulkea töissä, kun ei sillä rikastu. Ja mä ajattelen mun pientä ekaluokkalaista, se tarttis kyllä kotiin jonkun laittamaan aamulla hänet kouluun ja vastaanottamaan koulun jälkeen. Mun oma äiti oli aina mua vastassa. Mutta ei tämä tämmöinen peli nykyään vetele. Kaikilla täytyy olla KIIRE ja URA...oikeasti tympäsee!

Olis niin mukava leipoa ja laittaa kotona kaikkea, ommella, olla kiireetön ja elää vaan perhettä varten.  (tässä vaiheessa aloin miettiä, olenko ottanut aamulääkkeeni) =D

Alli-kuulumisia: en jaksanut eilen vielä hakea Alleja, mutta kyllä ne haen. Olen saanut muutettua ruokavaliota hieman, olen lisännyt hedelmiä ja kuituja. Vanha ystäväni "ruutu"näkkileipä eli kuminalla maustettu pyöreä näkkäri on päässyt takaisin suosikkilistalle. Tuntuu ihan hyvälle. Liikkumaan en ole nyt päässyt viikkoon, kun on tämä tauti päällä. Mutta kyllä se tästä. Jos asettaisi viikkotavoitteeksi sen kilon, oiskohan se liikaa? Allien kans? Ehkä se ei kuitenkaan ole liikaa.

Mä olen rakastunut. Mun avomies on aivan ihana. Mä alan päivä päivältä ymmärtämään enemmän, minkälainen kultakimpale mulle on annettu. Me sovitaan niin hyvin yhteen, meillä on samanlainen huumori ja me nauretaan paljon yhdessä- itsellemme ja toisillemme. Viime yönä tuo kylläkin huusi mulle vihaisena taas mun kuorsaamisesta "SÄÄ NUKUT KUULE SUU AUKI!!!". Otin peiton ja menin sohvalle, vaikka pikkusen kyllä teki mieli sanoa takas, että milläs muulla mun pitäs hengittää ku nenä on täysin tukossa. Pers´reiälläkö tässä pitäs huokua? Jurppi aamulla, mutta hän oli ihan hyväntuulinen eikä puhunut koko kuorsaamisesta mitään...nää on pikkujuttuja...

Laihduttaminen auttaa kans kuorsaamiseen, joten mun motiivit pienentymiselle on tosi vahvat... se on hyvä, oikeastaan sehän on se onnistumisen edellytys!

Aamulla jonotin puhelimella terveyskeskukseen. Niin, kun eihän sinne nyt saa mennä MISSÄÄN nimessä, jos epäilee sairastavansa sikainfluenssaa. No, minäpä sitten kuuliaisena, eli siis tiedonpuuttesta ja moninaisista epäselvistä ohjeista oleettamani tiedon perusteella soitan arvauskeskukseen. Kahden tunnin yrityksen jälkeen pääsin jopa keskustelemaan asiastani hoitajan kanssa, joka konsultoi puhelun aikana lääkäriä aiheesta: uskallammeko ottaa tämän asiakkaan tänne verikokeisiin. KIVA! No eivät uskaltaneet, ei, vaan hoitaja antoi "influenssakeskuksen" puhelinnumeron ja pyysi selvittämään asiani sinne. Soitin. Kyseessä olikin kaupungin toisella reunalla oleva terveyskeskus, jossa vastasi vastaanottoapulainen, joka varasi tietokoneella minulle ajan "influenssakeskukseen" kaupungin sairaalaan =) tämän olisi kuulemma voinut tehdä oma terveyskeskuksen hoitajakin, siis se, jonne ensin soitin ja jonotin...hienoo!!!

Puolen päivän jälkeen menen sitten kasvot maskilla peitettynä ja käsidesissä kelluttuani verikokeisiin selvittelemään, onko minulla SE. Itse hieman epäilen, vointini on ihan ok, hirveä yskä ja eritteiden määrä ja edelleen kipeä kurkku sekä lämpöily ihmetyttää.

Tänään on taas maanantai. Laihdutus alkaa ;) KYLLÄ!!!Olen päättänyt hakea apteekista ALLIA. Se nopeuttaa ja siis tehostaa kuitenkin pudotusta sen 50% normaaliin painonpudotoksen ohessa...ja mun rinnat on edelleen ihan järkyt. Ympäryysmitta liivien alanauhassa on käyny väljäks, mutta kuppikoko ei oo muuttunu miksikään, vaikka paino onkin hitaassa laskussa. Vaan antaahan se kuminauhakin joskus periksi=D

Minulla on todennäköisesti toinenkin leikkaus tulollaan. Kurkkuani leikellään sen ahtauden vuoksi. Parisuhteen tässä vaiheessa kun asutaan saman katon alla, ukko keksi herpata kuorsauksestani siinä määrin, että menin samana  aamuna työterkkarille ja sieltä sitten lähetteellä sairaalaan. Tänään pitäisi se aika muuten selvitä kirurgin tykönä käynnille... eihän tässä ehdi  kun sairaalasta toiseen juoksemaan! Mutta ei se haittaa, tässähän voi vaikka pienentyä vahingossa... Kaikista huvittavinta tässä koko kuorsausasiassa on se, että mies itse kuorsaa niinkuin sinivalas, vaan en ole hennonnut asiasta sanoa mitään, vaan olen vetäytynyt peittoni kanssa sohvalle nukkumaan ja hiipinyt sieltä hieman ennen herätyskellon shokkiherätystä takaisin sänkyyn...Koomista? No on se!

Nyt on pakko mennä kuorimaan itseään tuonne kylpyyn kuumehikoilujen ynnä muiden jo aiemmin mainitsemieni eritteiden peitosta, ettei sikainfluenssatohtori vallan järkyty. Joutuvat vielä lisäämään taudinkuvaan "vaikuttaa hyvin epäsuotuisasti ulkonäköön ja henkilökohtaiseen hygieniaan"

Se on moi!

Palaan kunhan olen Allit aloittanut ja saanut itseni taas ihmisten (enkä sian) kirjoihin=)

Maha ja tissit ja ikään kuin selkämakkaratkin näyttäis vähä pienentyneen, tai sitten olen vain äärioptimistinen tai näköni on alkanut ennestään heikentyä. Ensin meni ulkonäkö ja sitten...

Oiskohan se Alli ratkasu? Mä oon syöny joskus vastaavaa valmistetta nimeltä Xenical ja se kyllä toimi- paino tippu yhteensä 13kg. Mut sit osa tuli tietty takasin. Kyllä mä taidan hakea sitä Allia tässä kunhan eka palkka tulee tilille... Mä niin haluaisin nää rinnat pienemmiks.Kolmen kilon painonpudotus on hieman auttanut, tai sit mä vaan kuvittelen, mutta oikeasti mulla ei ole ollu sellasia päänsärkyjä ku ennen, nyt vaan noin kerran kuussa. Tai sitten kesäloma, niin rasittava kun se on ollutkin, teki tehtävänsä ja rentoutti

Toivottavasti teillä molemmilla lukijoillani on ollut mukava ja lämmin kesä, ehkäpä saan nyt aikaiseksi kirjoitella blogiin enemmänkin tiuhaan tahtiin, mikäli kuulumisia piisaa...meidän perheessä kyllä tapahtumia riittää, vaan ei niitä kaikkea tohdi kertoa=) mutta näissä kuvioissa jatketaan!

Hellepäivän jatkoja ja eiku jäätelökioskille HOPS!

Kaikkea sitä pitää ihmisen elämässä olla.

Mies on käyttäytyny kummasti.No tuo ei varmaan oo mikään uutinen... tietty oli helpottunu, ku kuuli patin laadusta, mutta oli jotenki outo. Ehkäpä ei osaa taaskaan puhua ääneen, mitä miettii. Muutenkin oon huomannu, että meidän ajoittain hankala yhdessä olo johtuu siitä, että tuo ei osaa puhua. mä taas oon oppinu siihen, että on PAKKO puhua, kun ei ne asiat selviä itsekseen jurottamalla. Nyt on kyllä hänen hyväkseen mainittava,että on muutaman kerran jopa kysynyt, mitä mietin, kun olen ajatellut omia asioitani ja hän on nähny, että joku asia painaa. En mä aina mitään ratkaisuja halua juttuihini, vaan sen tunteen, että toinen välittää ja haluaa tukea kaikissa ongelmissa- no joo, sanotaan nyt niin, että ylä- ja alamäissä... En tiedä ymmärtääkö kukaan, mitä tarkoitan...

Mä oon nyt syöny teroluteja kierron säännöllistämiseks sen kymmenen päivää- moka! Nimittäin tietty tyhjennys alkaa sit lomareissulla. Voi että mikä tunari! Mietin, että pitäskö mun vaan jatkaa terojen syöntiä, ettei vuoto alkais vai alanko syödä e-pillereitä... En tiedä, pitäis kai soittaa hoitajalle että täällä taas sekoillaanKumma homma noitten terojen kanssa, mua on haluttanu ihan hulluna koko ajan. Eilenki totesin asiasta miehelle, joka kylläkin vaan naurahti. Siitä päättelin , että painonpudotus on ilmeisen hidasta vieläkin

Eipä tässä kummempia, täytyy lähteä koneelta antamaan lapselle jäätelöä ja sitten tarttua imuriin. Mukavampi palata reissusta, kun on siisti koti. Mukavaa kesää molemmille lukijalle!Palataan piakkoin asiaan!Helteisiä päiviä