on edelleen hakematta. Töissä syön lounaalla salaattia hirveät läjät, työkaverit katsoo ja supattaa...siinäpä vaan, kumma juttu, että pitää toisten syömisiä vahtia/kommentoida. Päänahka on hirveässä kunnossa, hiuksia lähtee ihan hulluna. Tääkin liittyy ylipainoon, sebboreaa kai tää on oikealta nimeltään tai sitten mä olen saanut jonkun halavatun sienitulehduksen päähän. Oikea HERKKUTATTI, perhana!

Paino on pudonnut hitaasti, mutta eniten iloitsen siitä, että näytän taas hieman entistä pienemmältä. Se on mukavaa! Marraskuussa pääsen sinne kurkkupuolen operaatioon, josko sitten loppuisi yöheräämiset ukon tönimisen takia.

Mulla on kamalan pitkät päivät töissä. Mä oon niin väsyny kotona, etten todellakaan jaksa lähteä kaikkien kotihommien jälkeen ulos lenkkeilemään. Ei, ihan toivotonta. Viikonloppuisin lauantai menee siivotessa jne. Sunnuntaina täytyy touhuta lapsen kans, kun ei muuten ehdi ja se harmittaa, kun on niin vähän yhteistä aikaa.

Ollapa kotiäiti. Vaan ei sillä elä eikä elätä.

Jokohan sitä sais ostettua ne Allit ja vaakan kuun lopussa palkkapäivänä=) niin mä vähän suunnittelin. Saa nähdä. Mikäköhän on, kun sitä tulee kotiin töiden jälkeen, niin vois syödä vaikka hevosen, vaikka ei silleen oo nälkä? Ja kamala makeanhimo jyllää?!?!Ihan hirveetä.Sitä kolistelee kaikki kaapit vuoron perään vaikka kolmeenkin kertaan, josko löytys ees jotain- vaikka levy suklaata...onneks ei löydy, kuinkahan  valtava mä olisinkaan jos himoissani ahmisin vielä joka pv suklaalevyn töiden jälkeen...HUH...